KUUNTELET KO?

”Mun on paha olla. Mä en jaksa enää, etkö kuule” ”joo joo, joo joo” ja jatkat työntekoa. ”Mä tarvin lepoa, etkö kuule” ”joo joo joo”. Kiire, koko päivän, ei nyt ehdi. Ilta venyy liian pitkään, aamulla herättävä ajoissa jotta ehtii kaiken sen mitä illalta jää tekemättä. Kotihommat jää vaiheeseen, ja osa päivän työhommistakin roikkuu mukana, ajatuksissa, läpi illan ja yön. Mitä vielä jäi tekemättä, mitä pitää tehdä huomenna, mitä pitää ehtiä ennen viikonloppua. Viikonloppu menee ylimääräisten ja kaikkien niiden asioiden järjestelyyn ja organisointiin mihin arki ei riitä. Vapaa-aika on aikataulutettua, okei ehkä kerkeää näkemään kaverin tuossa välissä. Isovanhempiakin piti käydä katsomassa. No ei se mitään, pyörivä kivi ei sammaloidu ja väsymystäkään ei ehdi kiireessä huomaamaan. Kaikki sujuu! Ihmiset ihailevat sitä, että on superihminen joka pystyy kaikkeen, monta rautaa tulessa joka paikassa. Salilla pitää käydä vähintään 3 kertaa viikossa, tai enemmänkin jos haluaa hyviä tuloksia. Kaikkea pitää tehdä lisää ja enemmän. Tehokkaammin, jotta on parempi. Pikku stressihän vaan lisää tehokkuutta ja pitää flunssankin poissa. Sitä paitsi paineen alla ne timantitkin hioutuu.

Sitä ajattelee kykenevänsä kaikkeen. Ja vielä vähän lisää siihen päälle. Kaikki on niin kiinnostavaa, ei halua sanoa ei. Kehossa on kipuja, yöunet ovat katkonaisia ja huonoja. Tuntuu, ettei lepokaan virkistä kuten ennen. Viikonlopun tai lyhyen loman aikana ei palaudu. Muistatko kuunnella kehon viestejä väsymyksestä?

Havahdut siihen, että nukut viikonloppuna kellon ympäri useana yönä. Parin tunnin päiväunet siihen päälle. Et pääse sängystä ylös, et jaksa. Et kykenekään siihen, aikataulutettuun viikonloppuun. Väsymys ottaa vallan keholta, energiaa tai voimia ei ole. Et jaksa tehdä mitään. Ei ei… nyt ei ole aikaa tällaiseen. Pakko mennä töihin maanantaina, on niin paljon asioita hoidettavana, deadlinet tulossa. Ajatukset ja sisäinen suorittaja ei voi antaa periksi, mutta keho ei vain kykene, muisti on heikko, keskittyminen vaikeaa. Lääkäri toteaa ettet ole työkykyinen.

Miten tämä näin meni? Miten se on mahdollista? Tein kaiken hyvin. Liikuin aktiivisesti. Söin terveellisesti. Olin sosiaalisesti aktiivinen, ahkera töissä, kouluttauduin, sain tukea. Työyhteisöni oli hyvä ja apuna koko ajan. Samoin perhe ja kaverit, on hyvä sosiaalinen verkosto. Miten niin muka kehoni ei kestänyt tätä? Olenhan monta vuotta jaksanut ennenkin elää aikataulutetun ja kohtuu stressaavan elämän keskellä.

Monta vuotta. Oravan pyörässä. Mennyt, juossut, vyörynyt elämää eteenpäin. Tavoitteet, saavutukset, suoritukset. Oltava hyvä työssä, hyvä terveellisessä elämässä, oltava aktiivinen, sosiaalinen, innostuva, auttavainen. Kiinnostunut, ahkera. Asetettava tavoitteet korkealle, ja jos ne saavutetaan, niin vielä korkeammalle. Ei, mikään ei ole riittävää. Mikään ei ole tarpeeksi. Pitää osata enemmän, kouluttautua lisää, pitää tehdä pitempää päivää ja enemmän töitä jotta voi edetä ja kehittyä. Jotta olisi parempi ihminen.

Kuulostaako tutulta? Ei välttämättä, mutta ehkä tunnistat jotain vastaavanlaista myös omasta elämästäsi. Harvempi meistä ajautuu tilaan, jossa tarvitaan pitkää sairaslomaa ja kuntoutusta uupumuksen ja psyykkisen pahoinvoinnin hoidoksi, mutta määrät kasvavat jatkuvasti. Myös koulumaailma kannustaa ahkeraan työntekoon ja hyvää palautetta saa lähinnä kiitettävästi tehdystä työstä. Nykymaailman kiire ja hektisyys, sekä odotukset niin työelämässä kuin vapaa-ajalla valtaavat mielen. Kehoa ja mieltä koettelee usein pitkittynyt stressitila, jonka haitalliset vaikutukset tunnetaan koko ajan paremmin. Jo lyhytaikainen stressi vaikuttaa kehon hormonijärjestelmään sekä aivojen välittäjäaineisiin ja kehon puolustusjärjestelmään. Valitettavasti nykymaailmassa paineet ja stressi kuuluvat arkeemme yhä tiiviimmin, ja monesti niistä on vaikea päästä irti. Jatkuva ylikuormitustilanne, kiire ja stressi voivat pitkässä juoksussa johtaa siihen, että uuvumme, ja pahimmassa tapauksessa se tilanne voi vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen terveydentilaan. Sairastuakseen masennukseen ei tarvitse olla syrjäytynyt tai traumoja kohdannut henkilö, vaan uupumukseen ja psyykkiseen sairauteen voi sairastua kuka vaan.

Ehkäistäksemme joutumasta uupumustilanteeseen, on tärkeää kuunnella kehon viestejä siitä, jos se koittaa kertoa olevansa väsynyt. Keho ja mieli kulkevat käsi kädessä, ja niitä on vaikea täysin erotella toisistaan. Hankala psyykkinen tilanne vaikeuttaa kiputuntemusta, fyysinen vaiva vaikuttaa myös mieleen. Jos keho on liian väsynyt, onko se merkki siitä että mielikään ei jaksa? Kehon ja mielen antamat viestit ovat tärkeimpiä merkkejä voinnistamme. Siksi niitä on äärettömän tärkeää kuunnella. Kukaan toinen ei voi sanoa, miltä sinusta tuntuu, eikä kukaan toinen voi tuntea miltä sinusta tuntuu. Siksi sinun täytyy pysähtyä kuuntelemaan niitä viestejä, jotka vain sinä voit kuulla.

Ota hetki itsellesi. Jos et ehdi, tee aikatauluusi tilaa sille. Sen sinä ansaitset, sen sinä tarvitset. Hetken itselle, kuulostella, kuunnella, antaa aikaa, hengähtää. Levähtää. Opettele kuuntelemaan ja rauhoittumaan, jos et nyt jaksa. Ilman pysähtymistä näitä asioita on vaikea havaita, sillä kehon ja mielen viestit on usein helppo sivuuttaa. Opettele kuuntelemaan, milloin tarvitset rauhoittumista, lepoa ja omaa aikaa. Se on taito, joka vie pitkälle ja voi pitää terveenä.

Terkuin Riina, nuorkauppakamarin koejäsen

Lääketieteen lisensiaatti, nuorisopsykiatriaan erikoistuva baletinopettaja joka on erityisen kiinnostunut kehon ja mielen välisestä yhteistyöstä

Tervetuloa koulutustilaisuuteen 16.4. jossa tavoitteena käsitellä kirjoituksen teeman mukaisia aiheita – miten ja miksi uuvumme, ja miten voimme ennaltaehkäistä ettemme ajaudu uupumukseen. Tavoitteena on myös pohtia, millaisia taitoja käyttämällä jaksamme paremmin. Tule rohkeasti mukaan!

You may also like...