Pitäisiköhän minunkin? Tarina samasta kysymyksestä useaan kertaan ja yhdestä vastauksesta.
Rääppiäisissä 5.1.2022 potkittiin pois Nuorkauppakamarin perinteiden mukaisesti 40-vuotiaat, mutta saimme heiltä vielä viimeiset tervehdykset ja neuvot, joista kannattaa ottaa oppia. Lämmin kiitos mukavista yhteisistä vuosista!
Jotta voi nähdä tähän hetkeen ja tulevaan, on kurkistettava hiukan taakse.
Minun osaltani mennään lähemmäs vuosikymmen taaksepäin. Silloin ensimmäisiä kertoja kuulin nuorkauppakamarista. Muutamat hurjat tuttavani olivat aloittaneet uuden harrastuksen ja kertoivat siitä tasaisesti somessa. Pitäisköhän minunkin?
Asia tuli eteeni uudelleen 2018, olin toiminut jo pitkään yrittäjänä Lahdessa. Katsos, minähän itseasiassa tunnen tämän herrasmiehen, Heikki Ulvila näyttää toimivan Lahden nuorkauppakamarin pj:nä. Pitäisiköhän minun soittaa?
Ja niin, usean pitäisikö minun -kysymys johti siihen, että eräänä päivänä 2019 astun toimistooni, jossa kuuluu eläväinen keskustelu. Ketäs meitä täällä on? Ja niin tutustuin Miia Hovilaiseen ja esitin ääneen vielä kerran, pitäisiköhän minun? Todellakin, oli Miian kommentti ja niin sitä vihdoin ja viimein hypättiin mukaan.
Ensitöikseni lähdin mukaan projektipäällikkönä Välitä ja vaikuta –projektiin. Se oli todella hieno tilaisuus päästä vaikuttamaan ja toteuttamaan itselleni merkityksellisiä asioita mm. Vapaaehtoistyön ja nuorten syrjäytymisvaarassa olevien tyttöjen kanssa. Samaan aikaan oivalsin, että missä tahansa puhuinkaan nuorkauppakamarista, oli vastaanotto positiivista ja avointa. Nuorkauppakamarin brändi ja maine maailmalla on erittäin positiivinen ja tunnejälki vahva. Hienoa, tässä minäkin tahdon olla mukana!
Ja koska ymmärsin sen maagisen 40-v rajan olevan jo aivan kintereillä kiinni, päätin hakea suoraan hallitukseen. Viimevuoden sainkin toimia IND-vastaavana. Viime vuosi toi minulle niin haasteita, opin paikkoja, verkostoja, onnistumisen kokemuksia, yhteisöllisyyttä kuin näköalapaikan kaikille niille mahdollisuuksille, jotka nuorkauppakamaritoiminta antaa! Koronan jyllätessä pääsin toteuttamaan erilaisia koulutuksia ja tapasin uusia ihmisiä niin Rovaniemeltä Hankoon kuin Turusta Imatralle. Ja jos Suomi oli avoin, niin oli myös maailmanlaajuinen JCI toiminta! Vain taivas oli rajana ja sain olla kuin lapsi karamellikaupassa, ottaen vähän sieltä ja täältä. Toki nuorkauppakamari toiminta oli minulle vastavuoroista toimintaa, kun annoin omastani niin takuuvarmasti myös sain.
Olen toiminut pitkän “uran” erilaisissa järjestötoiminnoissa mukana, mutta nuorkauppakamari jätti todella vahvan leiman itseeni ja olen iloinen siitä, että kysyin kerran vielä: Pitäisiköhän minun? Nuorkauppakamari on ammatillisesti oivalluttavaa, ihmisten kautta energisoivaa, yhteiskuntaan positiivisesti vaikuttavaa toimintaa, jossa on ollut kunnia olla toimijana mukana. Auttaminen, hyvä tahto ja yhteistyö ovat kamaritoiminnan liima.
Vaikka minun kamariurani jäi näin lyhyeksi, toivon että sinä, joka mahdollisesti mietit samaa kysymystä: Pitäisikö minunkin, toteat että kyllä pitäisi! Hyppää mukaan, ole aktiivinen, anna ja saa, tee hyvää ja näe sekä koe erilaisia asioita!
Kaikkea hyvää toimintaan jatkossa, Mari Rosenlund
Lähdin kamariin mukaan hieman epävarmana, että mikä juttu tää on? Sain muutaman vuoden aikana mukavia ja opettavaisia kokemuksia mm. projekti- ja hallitustyöskentelystä. Olin mukana muutamassa projektissa ja INDinä vuonna 2020. Nämä kaikki opetti paljon. Kamarista sain monta mukavaa uutta tuttavuutta ja positiivinen ja energinen tekemisen meininki oli parasta!
– Maria Rautava
